perjantai 16. tammikuuta 2015

Huono.

Huono. Huono. Huono. Huonopa huono. Huono.
Parempi kuin ei edes yritä, koska väärin menee kuitenkin.
Parempi olla ihan hiljaa, niin ei tarvitse selittää, perusyella tai puolustella.
Huono. Huono. Huono.
Yhy yhy

Honeymoon @ NYC, part I

Perinteiset hupsistakeikkaaihmettelyt tähän alkuun, kun on taas aika lipsahtanut eteenpäin ihan huomaamatta. Oli häät ja vastikään oltiin honeymoonilla New Yorkissa. Keskityn nyt tuohon reissuun, taitaa olla matskua sen verran varastossa.

Reissuun lähdettiin joulun alla, 23. joulukuuta. Lento lähti Helsinki-Vantaalta joskus puoli yhdeksän aikoihin aamulla, jos en väärin muista. Ensimmäinen 3 tunnin lentopätkä lennettiin Finnairilla Manchesteriin, Postimies-Pate -maisemiin. Maisemia ei kylläkään ehditty konetta vaihtaessa katsella, koska meidän lentomme oli myöhässä ja New Yorkiin lähdössä ollut kone joutui odottamaan meitä muutamia vaihtajia. Koneen vaihdossa tehtiin turvatarkastukset, sinne jäivät avaamattomat vesipullot. Siinä koneenvaihtohötäkässä Antin matkalaukku jäi Manchesteriin, onneksi sentään minun matkalaukkuni ehti mukaan. Kannattaa siis jatkossakin pakata laukut niin, että kaikkien matkalaisten tavaroita on joka laukussa. Antin laukku saapui kyllä aikanaan paikalle.

Sitten matka jatkui reilun 8 tuntia American Airlinesin kyydissä. Amerikkalaisten hyväksi on sanottava, että palvelut lentokoneessa on paljon Finskiä paremmat. Juomat ja snacksit kuuluvat lennon hintaan, toisin kuin omalla lentoyhtiöllämme, joka veloittaa joka pähkinästä. Oikeastaan hyvä, että ei oltu suoralla lennolla. Nimittäin ahteri ehtii puutua tuollakin 8 tunnin lennolla kiitettävästi. Varaudu jaloittelemaan. Takaisin tullessa ehdittiin Zürichissä odotella jatkolentoa muutama hetki, mikä oli ihan hyvä.

Perillä JFK:lla oltiin iltapäivällä puoli kahden kieppeillä paikallista aikaa, aikaerohan on -7 tuntia. Turvatarkastus tehtiin, kuten lähtiessäkin ja matkan varrella. Sitten täytettiin pahvinen maahantulolappu ("YKSI LAPPU PER PERHE!" huuteli lentokenttätyöntekijä), jossa kyseltiin esim. minkä arvoisia tavaroita ollaan jättämässä maahan ja taisi siinä joku käteisvarakysymyskin olla. Hyvin ylimalkaisia kysymyksiä, eikä virkailijoitakaan tuntunut paljon kiinnostavan. Maahantulovirkailija kysyy, millä asialla ollaan tulossa Yhdysvaltoihin ja kauanko meinataan olla. Sitten otetaan sormenjäljet muistaakseni kahdesta sormesta semmoisella laitteella. Lopuksi virkailija pyytää katsomaan kameraan ja ottaa väsyneestä matkalaisesta kuvan. Maahantulolappu jää virkailijalle. That's it.

Noh, olimma siis Ameriikassa. Ensi töiksemme etsiydyttiin ilmoittamaan Antin matkalaukku kadonneeksi. Asiakaspalvelija oli taas tosi kyllästyneen oloinen, taisi olla hänelläkin rankka syksy takana ja joulu painoi päälle. Antti täytteli muutamat laput ja onneksi osattiin kertoa tarkka oleskeluosoitteemme, koska laukku oli ilmestynyt asunnon oven taakse seuraavana päivänä. Kasiterminaalin (Finnair ja American operoi ainakin sieltä) edessä on taksitolppa, siitä vaan kyytiin. Ainakin suurimmalla osalla Nykin takseista on rajatulla kaupungin alueella kiinteä taksa lentokentältä ja -kentälle (ainakin Manhattanille toimi). Tällä hetkellä taksa on 52$, lisäksi tuli joku sillanylitysmaksu jossain kohtaa, se ei ollut kuin 1,50$. Taksikuskeja ei tarvitse tipata. Matka lentokentältä Manhattanille kesti varmaan tunnin, oli melkoiset iltapäiväruuhkat. Senkin vuoksi tuo kiinteä taksa on kätevä, ei tarvitse sydän syrjällän seurata mittarin nakuttamista. Myös metro liikennöi JFK:lle, muttei jaksettu laukkuinemme lähteä metroilemaan.

Ensi töiksemme haimme avaimen asuntoomme Sicaffesta, joka tarjoaa KeyCafe-palvelua. Key-cafe -kahviloita on ainakin ympäri New Yorkia (ja liekö ympäri Yhdysvaltoja?), tuo Sicaffe sattui olemaan muutaman korttelin päässä asunnostamme.  Asunnon vuokraaja Erin oli vienyt matkoille lähtiessään avaimen tuonne tavallisen näköiseen kahvilaan, josta minä sain avaimen haltuuni rekisteröidyttyäni palveluun jo aiemmin. Kahvilan tiskillä tarvitset oman puhelinnumerosi (muista 358 alkuun)ja rekisteröidyttyäsi luomasi 4-numeroisen koodin. Kun näpyttelet nämä oikein, saat avaimen. Kun palautat avainta, sama homma.

Kämppä vuokrattiin kätevän Airbnb:n kautta. Asunnon varsinainen asukas oli siis matkoilla koko reissun ajan, emme nähneet kasvokkain lainkaan. Sähköpostin ja Whatsappin kautta vaihdettiin muutamia viestejä. Airbnb on suomenkielinen ja helppo käyttää, omanlainen asunto löytyy varmasti niin sijainnin, hinnan kuin varustelun suhteen. Aiempien asukkaiden palautteista on varmasti hyötyä majapaikkaa katsellessa. Ja tietysti luotettavuutta lisää molemminpuolinen tunnistautuminen palveluun. Kämppiä on vuokralla yhdestä päivästä ties kuinka pitkäksi aikaa. Oma lomamme kesti 9 päivää. Ainakin tämä nimenomainen asunto, jossa oleskelimme, oli vuokra-asunto. Olimme siis alivuokralaisena matkamme ajan. Jenkeissä tämä Airbnb näytti olevan hyvinkin tunnettu juttu, se mm. sponsoroi uudenvuoden meininkejä Central Parkissa.

Avaimet siis saatiin helposti. Äkkiä huomattiin, miten kätevä tuo kolkko katujen numeronimikointi on. Suunnistaminen on paljon helpompaa kuin sattumanvaraisten kadunnimien kanssa. Obviously.

Jaahas, taidampa pistää tästä poikki tällä erää. To be continued...

torstai 21. elokuuta 2014

Ylihuomenna.

Kieltämättä on perhosia masussa.

torstai 14. elokuuta 2014

Pitäisi vaan olla v'ttumaisempi.

Vituttas välillä jotakuta muutakin.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

10 yötä neiti-ihmisenä jäljellä.

Asia alkaa hiljalleen konkretisoitumaan. Maanantaina tavattiin papin kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei saatu vihkipapiksi häntä jota alunperin pyydettiin. Tämä meidän vihkipappi osoittautuikin mukavaksi ja huumorintajuiseksi naiseksi. Molemmilla oli käsitys hiirulaismaisesta seinäkukkasesta, mutta hän kyllä yllätti positiivisesti meidät molemmat. Toimitus tulee kestämään noin 20 minuuttia, nopea ja tiivis vihkiminen tiedossa. Musiikkipuoli vielä hieman auki, koetin jopa neuvotella virretöntä vihkimistä, mutta se ei ilmeisesti mennyt läpi. We'll see.

Suutarilta viestittelivät aamulla, että ois kengät valmiina. Tarkoitus olikin ne töiden jälkeen hakea, mutta muistin asian juuri kun pysäytin auton kotipihaan. Hyvä minä, jälleen. Huomenna uusi yritys.

Töissä sain vihdoinkin käyttäjätunnukset tietokoneelle, pääsen sivistykseen ja nykyaikaan kiinni myös työn saralla. Vielä kun saadaan ryhmäkohtaiset koneet, niin ei tarvitse jonotella. Tein ison tilauksen leluista ja kirjoista meidän ryhmälle, toivottavasti en unohtanut mitään oleellista.

Tämmöstä pientä meneillään.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Luonnosten kätköistä: Niin se Rooma!

Ääh, tämmöinen aloitettu postaus löytyi luonnoksista.. kirjoitettu ehkä helmikuussa xD

---- Taisin luvata erillisen postauksen Rooman reissusta. Noh. Pitkään oli puhuttu, että jossain Tallinnaa pidemmällä pitää päästä käymään ja Rooma oli yksi mielessä olleista kohteista. Sitten tuossa joulun alla päätettiin, että ostetaan itsellemme joululahjaksi matka. Rooma valikoitui kohteeksi jonkin verran lentoja selailtuamme. Ajankohtaa mietittiin tovi ja päädyttiin sitten valitsemaan pitkä viikonloppu Antin synttäreiden ajalle. Reissussa oltiin torstaista tiistaihin, to-pe -yö Helsingissä.

Se Rooma. Olikohan matkaa peräti 30 kilometriä lentokentältä keskustaan,  mennessä kuljettiin kimppataksilla toisen suomalaisen seurueen kanssa ja pois lähtiessä mentiin junalla, mikä on kyllä helpoin ja suorin vaihtoehto. Paras vaihtoehto. Saapuessa oli jo pimeää, eikä maisemista saanut juuri selkoa. Ensivaikutelma italialaisesta liikennekulttuurista oli vähintään jännittävä: ajavat kuin hullut. Pari kertaa tuon taksikyydin aikana tuli äkkijarrutuksia ja läheltä piti -tilanteita ihan useampia. Hirvitti. Pelotti suorastaan. Suosittelen siis lentokenttäjunaa, joka sahaa lentokentän ja Terminin pääaseman väliä pysähtymättä väliasemille. Poislähtiessä hypättiin suosiolla tähän kulkuneuvoon.

Hotelli oli pieni ja vasta remontoitu nuorekkaaksi. Sijainti oli mainio, muutamien satojen metrien kävely Terminiltä. Silti ei ollut meluisaa, sen verran sivukadulla oltiin kuitenkin. Huone oli tosi pieni, mutta eipä siellä ollut tarkoitustaan valssata.

Perjantaina ei juurikaan ehditty muuta, kuin asettumaan hotelliin. Lauantaina ajeltiin kiertoajelu kaksikerrosbussin kyydissä. Terminin ympäriltä lähtee monen firman kiertoajeluita, mainostajia on joka kulmalla. Ajelulla tuli nähtyä kaikki oleelliset nähtävyydet ja ilmakin suosi. Parhaimmillaan lämmintä oli +21 astetta, Suomessa oli kuulemma saman verran pakkasta. -----

Sen verran oli tekstiä kertynyt varastoon. Koitanpas nyt elokuussa kaivella muistin sopukoita, mitä viikonlopusta Roomassa jäi mieleen...

Enimmäkseen kuljettiin jalkaisin ja tällä tavoin ehtii nähdä eniten. Veikkaan, että kesäisin Rooma on pakahduttavan kuuma, vettä kannattaa kuljettaa mukana. Jonkin verran näkee myös vanhoja vesipisteitä, joista tulee juomakelpoista vettä. Turistikohteissa on aina paljon ihmisiä, on turisteja ja kaikensorttisia kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Älä haksahda yhteiskuviin esiintyjien kanssa, niistä ollaan vailla maksuja! Ruusujen kauppaajia oli varsinkin iltaisin liikkeella, erityisen sitkeitä kaupustelijoita oli Espanjalaisten portaiden liepeillä. Tyyppi tunki ihan väkisin ruusun minulle käteen ja sanoi sen olevan lahja. Samassa tämä kaupustelija kääntyy Antin puoleen ja on vailla maksua ruususta. Saatte olla varmoja, että palautin yhtä topakasti ruusun myyjänsä käteen kuin se minullekin tuli.

Ruuasta sen verran, että sitä oli monen tasoista. Kun aiot Roomassa vieraillessasi syödä, mene sivukatujen ravintoloihin. Älä missään nimessä eksy pääkatujen rafloihin, niissä ruuan hinta on jopa moninkertainen verrattuna sivukatujen ravintoloihin ja ainakin oman kokemuksen mukaan laatu oli huonompi. Hölmöjä turisteja huijataan siis. Mene sivukujille, löydät helmiä! Maista risottoa, syö pastaa, kokeile pizzaa! Maista limoncelloa! Osta proseccoa! Kuitenkaan huikeita makuelämyksiä ei meille sattunut eteen, hyvää kyllä mutta ehkä jonkin verran ruuanlaittoon perehtyneinä on rima aika korkealla. Simppeleitä, puhtaita makuja.

Shoppailua Roomaan ei varsinaisesti kannata lähteä harrastamaan, sille on varmasti parempiakin paikkoja. Mutta jos aiot jotain ostaa, osta nahkatuotteita! Nahkaliikkeitä on kiitettävästi ja useimmat ovat pieniä perheyrityksiä, joissa omista tuotteista ollaan ylpeitä. 

Pieni huomio, jonka tein Terminin asemalla sijaitsevassa suuressa kirjakaupassa: lasten kirjallisuutta on valtavasti! Kaikenlaista opetuksellista ja vähemmän opetuksellista kokonainen kerros! Kunpa vain Suomeenkin saataisi yhtä paljon värikkäitä ja kehittäviä kirjoja lapsille. Omien kirjakauppojen valikoima on rääpälemäinen verrattuna nähtyihin. Rääpälemäinen ei riitä, olematon on kuvaavampi.

Olen kuullut useammastakin lähteestä, että jos haluat nähdä Rooman, on mentävä Roomaan. Mutta jos haluat nähdä Italian, on mentävä jonnekin muualle kuin Roomaan. Tämä pitää varmasti paikkansa. Henkilökohtaisesti en varsinaisesti ihastunut Roomaan, ei jäänyt kaipuuta takaisin. Roomassa kiehtovinta on tietysti historia, joka huokuu joka kulmalla. Suomalaisen on ehkä vaikea ymmärtääkään, kuinka vanhoja esimerkiksi rakennukset Roomassa voivat olla. Ja muutenkin verrattuna omaan kirjoitettuun historiaamme, Roomalla sitä on paljon pitemmälle. Se on ehdottomasti vaikuttavinta. Toisaalta vanhat rapistuneet rakennukset ovat romanttisia, mutta toisaalta surullisia. Roomassa vanhaa ei pureta pois, toisin kuin Suomessa. Uuteen ja siistiin (roomalaiseen arkkitehtuuriin verrattuna) tottuneelle suomalaiselle Rooma voi näyttää jopa rähjäiseltä ja likaiselta, mutta muistutan vielä historiallisuudesta. Itse huomasin ajattelevani, että onpa nuhjuista. Kunnes muistin historian. Jos ei tullut vielä mainittua, niin historia on kovasti läsnä Roomassa. ;D

Valokuvat ovat vielä ulottumattomissa, koetan muistaa lisätä niitä myöhemmin. Kunhan joskus tulen sinuiksi tämän teknisen vehkeen kanssa, jota tietokoneeksi kutsutaan.